Miksi AYYE on (päätös)vallaton?

Toisaalla käydään pitkällistä ja hyvin pitkälti mutu-tietoon perustuvaa keskustelua siitä, millainen Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston rooli syksyn aikana on. Teesini on seuraava:

AYY:n edustajisto on syksyllä 2009 päätösvallaton joukko kolmen eri yliopiston riviopiskelijoita. Sillä ei ole valtaa tehdä syksyn aikana mistään päätöksiä, mutta sillä on sen sijaan kerrankin mahdollisuus tehdä riittävä valmistautuminen isoista asioista päättävään kokoukseen.

AYY:n edustajiston valtaa määrittävät varmasti kaksi asiakirjaa:

1. Laki yliopistolain voimaanpanosta ("voimaanpanolaki") (ctrl+f "voimaanpanosta") ja
   
2. AYY:n vaalijärjestys.

Näiden lisäksi vaikuttavia tekijöitä ovat:

1. Ylioppilaskuntien vallitsevat käytännöt ja sitoumukset, jotka siirtyvät AYY:lle yleisseuraantona,
2. suomalainen kokous- ja oikeuskäytäntö ja
   
3. hyvä hallintotapa, joka seuraa julkisoikeudellisen yhteisön asemasta.
   

Voimaanpanolaki toteaa edustajistosta seuraavaa (korostukset ja [lyhennykset] minun):

Yhdistyvien yliopistojen ylioppilaskunnat yhdistyvät uuden yliopiston ylioppilaskunnaksi (uusi ylioppilaskunta) 1 päivänä tammikuuta 2010. Yhdistyvien yliopistojen ylioppilaskunnat vastaavat uuden ylioppilaskunnan järjestäytymisestä. Yhdistyvien yliopistojen ylioppilaskunnat voivat ryhtyä järjestäytymisen edellyttämiin toimenpiteisiin ennen uuden yliopistolain voimaantuloa.

Yhdistyvien yliopistojen rehtorit vahvistavat yhdistyvien ylioppilaskuntien yhdistymisessä noudatettavat säännöt. Jos uudelle yliopistolle on valittu rehtori, hän vahvistaa mainitut säännöt. [Poikkeussäännös edustajiston koosta.]

Edustajisto valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Vaali on suhteellinen ja salainen. Vaalissa ei ole vaalipiirejä. Keskusvaalilautakunta vahvistaa vaalijärjestyksen. [KVL:n kokoonpano.] Vaalissa on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus yhdistyvien yliopistojen läsnä oleviksi opiskelijoiksi ilmoittautuneilla ylioppilaskunnan jäsenillä. Jokaisella äänioikeutetulla on vaalissa yksi ääni.

Uuden ylioppilaskunnan edustajisto ja sen valitsemat toimielimet tekevät uutta yliopistoa ja ylioppilaskuntaa koskevat päätökset. Yhdistyvät ylioppilaskunnat ovat velvollisia tarjoamaan uudelle ylioppilaskunnalle hallinto- ja muita tukipalveluja, jotta uusi ylioppilaskunta voi järjestäytyä kokonaisuudessaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

Olennaisia huomioita yllä olevasta:

• AYY:aa ei ole olemassa ennen 1.1.2010. Ei siis ole oikeushenkilöä, joka voisi toimeenpanna päätöksiä, jotka on tehnyt jokin henkilöiden kokoonpano. Toisaalta kuitenkin ylioppilaskunnat voivat ryhtyä valmistelemaan yhdistymistä jo ennen vuodenvaihdetta.
• Yhdistyvät ylioppilaskunnat vastaavat uuden ylioppilaskunnan järjestäytymisestä. Sana "vastaa" tarkoittaa tässä lähinnä sitä, että opetusministeriötä ei ole kiinnostanut valmistella kunnolla ylioppilaskuntien yhdistymistä. Tässä saatetaan yrittää sanoa, että AYYE:n tulee pitää näppinsä erossa asioista, ennen kuin sillä on päätös- tai toimeenpanovaltaa.
  
• Edellistä johtopäätöstä tukee hallituksen esityksessä 8 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa oleva virke "Yhdistyvät ylioppilaskunnat sopivat itsehallintonsa mukaisesti järjestäytymisestään uudeksi ylioppilaskunnaksi lain yhdistymistä koskevien säännösten rajoissa."
• Edellisistä huolimatta päätöksiä AYY:n toiminnasta ei kuitenkaan voida myöskään tehdä edes yhdistyvien ylioppilaskuntien edustajistojen yhteisillä päätöksillä, koska viimeisen momentin mukaan AYYE tekee AYY:aa koskevat päätökset. Tämä on siinä mielessä hauska kirjaus, että se tiukasti luettuna vie ylioppilaskunnilta oikeuden tehdä vuodenvaihteen ylittäviä päätöksiä. :)

AYY:n vaalijärjestys on TOKYO:n, KY:n ja TKY:n edustajistojen samanmuotoisena hyväksymä asiakirja. Lain 8 § 2. momentissa todettiin, että yhdistyvät ylioppilaskunnat laativat yhdistymistä koskevat säännöt, jotka yhdistyvien yliopistojen rehtorit hyväksyvät. Siihen asti, kunnes laaditaan jokin muu dokumentti, vaalijärjestys on ainoa lainvoimainen yhdistymisprosessia määrittelevä asiakirja. Erityisesti mikään AYYE:n päätös ei voi saada lainvoimaa, koska sillä ei ole päätös- tai toimeenpanovaltaa, koska AYY:aa ei ole olemassa eikä AYYE:lla ole tässä asiassa valtaa yhdistyvien ylioppilaskuntien yli.

Lainaan alla olennaiset osat (korostukset taas minun):

48 § Edustajiston ensimmäinen kokous
Tämän vaalijärjestyksen nojalla valitun edustajiston kutsuu koolle sen eniten
henkilökohtaisia ääniä saanut jäsen. Edustajiston on kokoonnuttava ensimmäiseen
kokoukseensa 3.-7.8.2009 välisenä aikana.

Edustajiston jäsenelle ja varajäsenelle on lähetettävä kokouskutsu, josta on ilmettävä kokouksen aika ja paikka, vähintään neljätoista (14) päivää ennen kokousta. Kokouksen avaa edustajiston vaalissa eniten henkilökohtaisia ääniä saanut kokouksessa läsnäoleva jäsen.

Edustajisto on päätösvaltainen, kun saapuvilla on vähintään 30 edustajiston jäsentä.
Tarvittaessa voidaan kutsua koolle uusi kokous tätä pykälää soveltaen.

Edustajiston ensimmäisessä kokouksessa esteellisiä toimimaan edustajiston jäsenenä,
puheenjohtajana tai varapuheenjohtajana ovat Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan, Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunnan sekä Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan työntekijät ja hallituksen jäsenet.

Päätökset syntyvät yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Äänten mennessä tasan ratkaisee puheenjohtajan ääni, vaalissa kuitenkin arpa.

Tästä pari huomiota:

• Edustajiston valta kutsua itsensä syksyn aikana koolle perustuu vaalijärjestyksen pykälään.
• Vaalijärjestys, joka on ainoa edustajiston toimintaa syksyn aikana yksikäsitteisesti määrittävä dokumentti, määrittää äänestystavaksi yksinkertaisen äänten enemmistön.
• Tässä on myös hauska mauste puheenjohtajan äänivaltaa koskevaan keskusteluun: jos meillä on äänivallaton puheenjohtaja, kaikki tasaäänestykset ratkaisee arpa. :D Vakavammin todettuna, on vähintäänkin ongelmallista olettaa, että edustajisto voisi riistää jäseneltään syksyn aikana äänioikeuden ilman kirjausta vaalijärjestyksessä tai laissa. Ainoa painava peruste, jolla tämä voitaisiin tehdä, on yleinen kokouskäytäntö.
  

Asianajotoimisto Krogerus on esittänyt tulkintanaan, että AYY:n sääntöjen hyväksyminen syksyllä olisi käsitettävä samanlaiseksi tilanteeksi kuin yhdistyvien ylioppilaskuntien sääntöjen muutaminen. Tämä logiikka perustunee jo aiemmin mainittuun yleisseuraantoon. Logiikka on kuitenkin ongelmallinen jo siinä mielessä, että vaikka velka- ym. sitoumukset siirtyvät AYY:lle, yhdistymistä koskevista muista järjestelyistä sovitaan ylioppilaskuntien kesken voimaanpanolain perusteella. Vaalijärjestyksessä todetaan yksinkertaisesti, että päätökset tehdään yksinkertaisella enemmistöllä.

Mitä sanoo suomalainen oikeus- ja kokouskäytäntö?

Risto Riitesuo toteaa kirjassaan "Yhdistyksen kokousmenettely" (joka ei ole suoraan sovellettavissa ylioppilaskuntiin) seuraavaa (s. 434):

Kunnanvaltuustojen osalta puheenjohtajan oikeus ja velvollisuus ratkaista, milloin päätös edellyttää määräenemmistöä todettiin v. 1976 KunL 27 §:n 5 mom:ssa. äin jo KHO 1925 II 2281 (puheenjohtajan eikä valtuuston asiana oli ratkaista, oliko päätös tehtävä määräenemmistöllä), vaikka MKunnL:ssa ei ollut vastaavaa säännöstä. KuntaL:ssa ei ole asiasta säännöstä. Sekä Harjula-Prättälä (s. 384) että Hannus-Hallberg (s. 413 ja 418) viittaavat kuitenkin edelleen em. KHO:n ratkaisuun.

Lähtökohtana suomalaisessa oikeus- ja kokouskäytännössä näyttäisi olevan puheenjohtajan oikeus ja velvollisuus päättää määräenemmistön käytöstä. Liikumme hyvin harmailla vesillä. Käytännössä meillä on tällä hetkellä ainoassa lainvoimaisessa asiakirjassa määräys siitä, että asiasta päätetään yksinkertaisella enemmistöllä ja oikeuskäytäntö, jonka mukaan oletusarvoisesti puheenjohtaja tulkitsee vallitsevaa säädöstöä määräenemmistöasioissa. Kokouskäytäntö ei siis sanele asiaa suuntaan taikka toiseen, vaan asia on kiinni puheenjohtajasta.

Viimeinen oljenkorsi asian määrittämiseen lienee se, miten me noudatamme hyvää hallintoa. Ylioppilaskunta on julkisoikeudellinen yhteisö, jolloin sitä koskee (vähintään julkisoikeudellisten tehtävien hoidossa) hallintolaki (HaL)ja hallintolainkäyttölaki (HakL). Ydinongelma syksyn päätöksissä lienee se, ettei meillä ole ketään asianosaista, joka voisi valittaa hänen oikeuksiaan loukkaavasta tai virheellisesti tehdystä päätöksestä. HakL 6 § toteaa:

Päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Lisäksi ylioppilaskunta-asetuksen 6 § toteaa:

Ylioppilaskunnan päätökseen haetaan muutosta valittamalla lääninoikeuteen niin kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Sen lisäksi, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään, ylioppilaskunnan jäsen saa hakea muutosta ylioppilaskunnan edustajiston ja hallituksen sekä 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun toimielimen päätökseen sillä perusteella, että päätös on syntynyt laista, asetuksesta tai ylioppilaskuntaa koskevista määräyksistä poikkeavassa järjestyksessä tai on muuten lain, asetuksen taikka ylioppilaskuntaa koskevien määräysten vastainen.

Koska AYY:lla ei ole jäseniä ennen 1.1.2010, ei voida todeta päätöksen kohdistuvan kehenkään tai sanoa, että päätös vaikuttaisi välittömästi hänen oikeuksiinsa, velvollisuuksinsa tai etuihinsa. Tai jos olisikin, ei päätöstä voitaisi kuitenkaan tehdä, koska ainoa keino vaikuttaa ylioppilaskunnan jäsenten oikeuksiin tai etuihin olisi tehdä yhdistyviä ylioppilaskuntia velvoittava päätös, mihin taas AYYE:llä ei ole lain tai vaalijärjestyksen takaamaa oikeutta. On tietenkin mahdollista, että valitus tehdään (vanhentuneen) asetuksen lain tai asetuksen vastaisesta päätöksestä valittamisen mahdollistavan momentin nojalla. Tämä taas perustuu vanhentuneeseen asetukseen.

Tiivistäen:

1. Lain perusteella vastuu ylioppilaskuntien yhdistymisestä on yhdistyvillä ylioppilaskunnilla, jotka sopivat yhdistymisen pelisäännöistä rehtorin vahvistamalla dokumentilla.
2. Ainoa edellä kuvatun kaltainen dokumentti tähän mennessä on vaalijärjestys, joka toteaa yksiselitteisesti, että päätökset tehdään yksinkertaisella enemmistöllä.
3. Ainoa lainvoimainen AYYE:n toimintaa määrittelevä dokumentti (pl. laki) on vaalijärjestys. AYYE:lla ei ole lain tai vaalijärjestyksen mukaan valtaa muuttaa pelisääntöjään.
   
4. Oikeuskäytännön mukaan äänten enemmistöasiat ratkaisee kokouksen puheenjohtaja.
5. Hyvä hallinto vaatii valitusoikeuden ja valituksen voi tehdä ainoastaan henkilö, johon hallintopäätös kohdistuu. AYY:lla ei ole jäseniä, joten se ei voi tehdä hyvän hallintotavan mukaisia päätöksiä.
   

Jos syksylle halutaan lisää päätösvaltaa tai selvemmät pelisäännöt, on toki mahdollista hyväksyttää edustajistoilla uusi vaalijärjestystä vastaava dokumentti. Sitä ennen tilanne on kuitenkin nähdäkseni yllä kuvatun kaltainen.

On äärimmäisen huonoa hallintoa luoda tilanne, jossa julkisoikeudellisen yhteisön päätöksestä ei voida valittaa. Helpoin tapa välttää tämä tilanne on jättää päätöksiin liittyvät tekniset häröilyt tekemättä ja keskittyä asioista keskustelemiseen ja konsensuksen etsimiseen. Se on paljon hyödyllisempää.

Caveat emptor

Harvard Business Review kirjoittaa kaikille tutusta stereotypiasta:

Everyone knows you can't believe what salespeople tell you. They paint such a glorious picture of the company and the product that the instinctive buyer reaction is: Nothing can be that good. Besides, they are paid to tell only the good things, leaving the buyer to wonder about the bad. The result is a sales pitch with little credibility.

En ole oikein osannut päättää, miten Aallon markkinointi sopii tämän kanssa yhteen. Taiteilijat vierastavat soveltavan design-filosofian ympärille rakennettua yliopistorakennetta, HSE:n henkilökunta on tullut jo immuuniksi Aalto-kielelle ja -konseptoinnille ja TKK:n väki suhtautuu epäilevästi ylisanoihin. 57% kaikista opiskelijoista ja 50% henkilökunnasta suhtautuu yhä eri tavoin skeptisesti Aaltoon (ei siis edes varovaisen positiivisesti). Ovatko viestintä ja brändin luominen siis epäonnistuneet? Johtuuko tämä tavasta, jolla asioita on tehty?

Aallon viestinnän tavoitteena voidaan tuskin pitää uskonnollisen Aalto-hurmoksen luomista. Kuten mainiossa kirjassa Peopleware todetaan, ihminen ei vastaa muutokseen järjellä vaan tunteella. Useimmiten tunneside vanhaan on vahva. Muutosviestinnän tavoitteena on pidettävä ennen kaikkea ihmisten sitouttamista uuden organisaation tavoitteisiin. Tällä hetkellä yhteisön jäsenet ovat sitoutuneet tekemään tiettyjä asioita omissa yhteisöissään - viestinnän tulee luoda yhteys nyt koetusta sitoutumisesta Aaltoon sitoutumiseen eli pystyä siirtämään organisaation henkinen omistajuus uuteen.

Näin siis teoriassa. Käytännössä kannattaa pohtia, kuinka moni kokee sitoutuneensa yliopistoonsa ja kuinka moni kokee sitoutuneensa ennemmin esimerkiksi energiatekniikan laitokseen tai vielä tiukemmin omaan tutkimusprojektiinsa tai opintoihinsa. Ihminen samaistuu aina itseään lähimpänä olevaan yksikköön, laajemman identiteetin luominen vaatii paljon suuremman työmäärän. Yksi ydinongelmista Aalto-hengen luomisessa on, että harvat identifioituvat nykyisiin schooleihin, jolloin on vielä vaikeampaa kokea kuuluvansa schoolien yläpuolelle luotavaan (kasvottomaan) katto-organisaatioon.

Aallon viestintä tapahtuu vaikeakäyttöisen wikin sekä harvoin ilmestyvän Aalto News -uutiskirjeen kautta. Pahimmassa tapauksessa lehdistä lukien. Harva näkee Lämpömiehenkujalle majoittuneen muutosorganisaation kasvoja tai keskustelee Aaltoa todellisuudeksi muuttavien kanssa. Oman lähiorganisaation inhimillisiä kasvoja ei ole. Tarve tällaiselle ihmiskontaktille näkyi heti yhteisöltä saadussa vasteessa, kun Tuula Teeri esiteltiin huhtikuun alussa. Ihmisiä pyydettiin Fountain Parkin tutkimuksessa antamaan terveisiä Tuula Teerille ja (ainakin minulle yllätyksenä) ihmiset antoivat kautta linjan äärettömän kannustavaa palautetta, josta suorastaan hehkui kiitollisuus siitä, että organisaatiolla on lopulta kasvot, joille kertoa asioita.

Aiemmin siteerattu artikkeli päätyy samaan tulokseen:

So we let customers make their own judgments. A salesperson will say to a purchasing agent: "I admit to being prejudiced about my company, so it is OK if you don't believe what I tell you. Come see for yourself. We invite you and your associates to visit our plant. We have survived in the packaging business for 130 years. Whether you buy or not is up to you, but at the minimum, a visit to our site will enhance your credibility as your company's packaging expert. Give us half a day, and you will have a benchmark by which to judge packaging suppliers."

On the plant tour, the salesperson leaves the talking to the line people, who actually make the packaging. The visitors are encouraged to ask questions such as "Do you like who you work for? What do you do when you run into a quality problem?" Plant people have a credibility that we in sales can only hope for. When plant people tell prospective customers, "Buy your packaging from us, we will take care of you," it has the ring of truth. The salesperson's credibility problem has been solved. The ghost of the BS artist is put to rest.

Reichard päätyy tulokseen, että ihmisten kanssa keskusteleminen antaa uskottavuutta markkinointiväitteille, koska niistä saa empiirisen vahvistuksen myyntimiehen väitteille. Minä taas sanoisin, että se uskottavuus syntyy siitä, kun keskustellaan ihmisten eikä Powerpoint-esitysten kanssa.

Dia-valintojen tuloksista

Taas on se aika vuodesta, kun tutkinto-ohjelmien paremmuus punnitaan. Miljoona kärpästähän ei voi olla väärässä.

TKK hekumoi valintojen tuloksilla: positiivinen kehitys kuulemma jatkuu. Mitä tämä tarkoittaa vai tarkoittaako tämä mitään? Takataskustani löytyy melko kattava (kaikesta seuraavana olevasta puuttuvat informaatioverkostot) aineisto valintatuloksista vuoteen 2004 asti, katsotaanpa.

Tärkein tekijä hakijamäärän kasvuun on varmasti ensimmäistä kertaa käytössä ollut yliopistojen sähköinen hakujärjestelmä (YSHJ). Toinen tärkeä faktori on varmasti ollut kehno taloudellinen tilanne, joka houkuttelee monia uudelleenkouluttautumaan työpaikkojen kadotessa alta. Kuuleman mukaan kuitenkin valintakokeisiin osallistuneiden määrä on pysynyt samana kuin aiemminkin huomattavasta hakijamäärän kasvusta huolimatta (tästä minulla ei ole tilastoja kuin tältä vuodelta, joten en voi huhua vahvistaa).

Miltä hakija- ja sisäänpääsymäärät ovat viime vuosina näyttäneet?


Hakijamäärä on pompannut reippaasti ylöspäin (578 kpl) ja nousu näyttää jakautuneen kohtalaisesti eri tiedekuntiin: IA 27,9 %, IL 22,6 %, ETA 16,7 % ja KM 12,1 %.

IA-tiedekunnan sisällä nousu ei ole suinkaan jakautunut tasaisesti: mediaani on vain 17,8 %. Suuria nostajia olivat energiatekniikka (61,3 %) ja arkkitehtuuri (42,7 %). Media-arvo selittänee energiatekniikan, mutta arkkitehtuurin suuren suosion osannevat arkkitehdit selittää paremmin.

IL-tiedekunnan jakauma on jossain määrin epätasainen: tietotekniikan isohko nousu kertonee jotain alan elpymisestä kuplan jäljiltä. Tämä on mielenkiintoinen havainto suhteutettuna siihen, että maakuntien tietotekniikan ohjelmilla on ollut vaikeuksia täyttää kiintiöitään...

ETA-tiedekunnan varianssi on huikeaa. BioIT nousi hulppeat 42,5 %, kun taas AS:lle hakevien määrä tipahti 12,7 %.

KM-tiedekunnan tulokset ovat yhtä lailla varianssiltaan melkoisia. Puunjalostustekniikan uudistus tuli ilmeisesti kreivin aikaan: hakijamäärä tipahti 21 % (heijastaen valtakunnallista trendiä ja metsäteollisuuden masentavia näkymiä), kun taas materiaalitekniikka nousi 47,5 %. Ilmeisesti ala koetaan vakaaksi, tai sitten helpoksi sisään mentäväksi...

Vielä loppuun taulukko:

	2008	2009	muutos
Elektroniikka ja sähkötekniikka	189	230	21.7%
Tietoliikennetekniikka	91	84	-7.7%
Bioinformaatioteknologia	174	248	42.5%
Automaatio- ja systeemitekniikka	110	96	-12.7%
Konetekniikka	267	318	19.1%
Energia- ja LVI-tekniikka	93	150	61.3%
Rakenne- ja rakennustuotantotekniikka	144	171	18.8%
Yhdyskunta- ja ympäristötekniikka	68	78	14.7%
Geomatiikka	43	50	16.3%
Kiinteistötalous	137	160	16.8%
Arkkitehtuuri	300	428	42.7%
Maisema-arkkitehtuuri	69	79	14.5%
Tietotekniikka	176	224	27.3%
Teknillinen fysiikka ja matematiikka	187	230	23.0%
Tuotantotalous	242	288	19.0%
Puunjalostustekniikka	76	60	-21.1%
Kemian tekniikka	166	197	18.7%
Materiaalitekniikka	40	59	47.5%

Entä sitten se kaikkia kuumottava kysymys: kuka on kovin?



Luvut on laskettu tiedekunnan tutkinto-ohjelmien pääsyrajojen sisäänpääsijöillä painotetuilla keskiarvoina.

Katsotaanpa perinteisesti kovimpaan nelikkoon kuuluvia AS:aa, bioIT:tä, fyssaa ja tutaa.




Minimipisteissä Tfm on kirinyt iloisesti karkuun Tutaa erityisesti pelkissä koepisteissä, samoin maksimipisteissä (näistä en tehnyt kaaviota). AS:n viime vuonna alkanut alamäki sen sijaan jatkuu vauhdikkaasti. Tänä vuonna itse asiassa energiatekniikka vie neljännen paikan suunnattoman hakijavyöryn siivittämänä (24,11 pistettä vs. AS:n 26,89 kokeessa; 39,11 vs. 36,11 yhteispisteissä).

Entä sitten ne pahnanpohjimmaiset?



Helpoimman koulutusohjelman kyseenalaisen kunnian vie tänä vuonna puunjalostustekniikka, mikä hakijamäärän muutokseen huomioon ottaen ei erityisemmin yllätä. Materiaalitekniikka otti hakijavyörystään kohtalaisen pompun ylöspäin päätyen Tlt:n kanssa tasapeliin Tlt:n hulppean alamäen siivittämänä. Tietotekniikka otti hieman alamäkeä mainiosta hakijamäärästä huolimatta.

Loppuun vielä pieni käyrä muistuttamaan totuuksista (Otaniemen YTHS:n mielenterveysdiagnoosit vs. valmistumisaika; saa suhteuttaa vapaasti aiempiin tilastoihin.):

Päivän kaavio

Otaniemeläistä huippuopetusta ja -opiskelijoita. Kuva siis ko. kurssin kevään tentistä.

II konklaavi

Totesin tässä juuri, että blogin voisi ottaa uudelleen käyttöön...

Aalto-yliopiston edustajiston konklaavi kokousti toisen kerran eilen. Henki oli jo paljon parempi kuin edellisellä kerralla - ihmiset oppivat hiljalleen tuntemaan toisiaan ja turha kohteliaisuus ja omien nurkkien vahtiminen vähenee ajan myötä. Kävimme hyviä, rakentavia keskusteluita ja pöydän ympärillä pystyttiin sivistyneesti toteamaan, mistä asioista olemme eri mieltä (eli niitä käsitellään iltakouluissa) ja mistä samaa mieltä (eli ne voidaan heittää koordinaattoreille jatkotoimenpiteitä varten).

Isommiksi kiistakapuloiksi jäivät oikeastaan pyörimään mahdollisuus muokata sääntöjä vielä syksyn ajan kevennetyllä menettelyllä sekä kokouksen puheenjohtajan valinta.

Ensimmäinen asia on luonteeltaan lähinnä tekninen. Ajatuksena on, että kun nyt ensimmäisessä kokouksessa hyväksytään säännöt ja niiden jälkeen aletaan vasta rakennella organisaatiota sekä hallinto-, yhdistys- ja asumisohjesääntöjä, saattaa tulla vielä vastaan muutospaineita. Tämän vuoksi on ilmaan heitetty ajatus, että säännöistä voitaisiin silitellä syksyn aikana syntyvät rypyt lennossa pois kevennetyllä menettelyllä.

Minä käytin konklaavissa puheenvuoron kevennetyn menettelyn puolesta, kun taas erityisesti kylterien suunnasta arveltiin keventämisen heikentävän demokratiaa. Tämä on aivan totta, mutta kannattaa myös pitää mielessä, että syksyn aikana AYY elää vielä alkulimana, jolla ei ole oikeushenkilön statusta taikka jäseniä, jolloin periaatteessa demokraattisuuden velvoitekin on lähinnä moraalinen lillukanvarsi (valmistelemme uutta, emme muuta jäsenien oikeusasemaa). Ehkä tärkeämpi vasta-argumentti on, että kevennetty menettely avaa ikkunan hinaamiselle: jos ensimmäisessä kokouksessa ei saadakaan lemmikkiesityksiä läpi, voidaan niitä hinata jatkossakin joka kerta, kun säännöt avataan. Tämä ei ole millään tasolla tarkoituksenmukaista. Toisaalta myös 2/3-mallissa on sijaa hinaamiselle: tällöin jokin pieni vähemmistö voi pakottaa muita ryhmiä suostumaan omiin vaatimuksiinsa panttaamalla muutamaa avainääntä.

Koko ongelma seuraa nykyisen tilanteen nurinkurisuudesta: olemme syöksymässä päätä pahkaa rakentamaan organisaatiota, jonka toiminnasta meillä ei ole lainkaan strategista kuvaa. Emme oikeasti tiedä mitä, miksi tai miten AYY tekee. Hyväksymme elokuun 4. päivänä säännöt, jotka asettavat organisaation toiminnalle rajat tietämättä lainkaan, mitä me oikeasti haluamme. Tässä ainakin ylioppilaskunta täyttää julkisen organisaation velvollisuudet...

Kuten todettua, asia on tekninen ja on oikeasti tarpeetonta, että käytän näinkin paljon palstatilaa asian puimiseen. Sääntöjen rypyt voidaan hyvin hieroa pois normaalilla "2/3 enemmistö kahdessa eri kokouksessa"-menettelyllä. Toivoisin kuitenkin, että sääntöjä enemmän keskityttäisiin keskustelussa siihen strategiaan ja pitkäaikaiseen palvelutehtävään, jota säännöt heijastavat. Sitä meillä ei vielä ole.

Ensimmäisen kokouksen puheenjohtaja onkin sitten mielenkiintoisempi kysymys. Kokouksessa arveltiin, että puheenjohtajaksi voitaisiin hyvin nostaa riveistämme aatteen paloa kokeva ylioppilas. Todettiin, että tämä kertoisi siitä, että ylioppilaat osaavat hyvin hoitaa hommansa keskenään eikä heidän tarvitse tukeutua ulkopuolisiin asiantuntijoihin.

Olen hyvin eri mieltä. Ison ja monimutkaisen kokouksen (jollainen I kokous tulee olemaan) pyörittäminen ei ole helppoa eikä erityisen kivaa. Joku (etenkin minä) innostuu kuitenkin pitämään pitkiä puheenvuoroja aiheen vierestä ja häntä joudutaan sensuroimaan. Puheenjohtaja joutuu käyttämään valtaansa ja katkaisemaan keskustelun, jolloin tärkeitäkin argumentteja saattaa jäädä kuulematta. Puheenjohtaja päättää, mitkä muutosesitykset asetetaan äänestyksessä vastakkain. Kaikista näistä syistä puheenjohtaja on hyvin merkittävä toimija, jolla on merkittävää valtaa. Tämä valta on kuitenkin luonteeltaan sellaista, että paras henkilö sitä käyttämään on kokenut ja riippumaton, mielellään ylioppilaiden hörhöilyyn tottunut henkilö.

On parempi, että puheenvuorot katkaisee ihminen, jolla ei ole tunne- tai intressisidettä asian kumpaankaan puoleen. On parempi, että muutosesityksien etäisyyden toisistaan ratkaisee ihminen, joka pystyy käsittelemään asioita askeleen taaempaa kuin AYY-prosessissa syvällä mukana ollut (asiantuntemus vaaditaan kyllä). Tärkeimpiä argumentteja omista riveistä tulevan puheenjohtajan puolesta oli asiantuntemus AYY-asioiden suhteen. Luulen, että tässä kohtaa nähdään kulttuuriero: puheenjohtaja ei ole mielestäni ihminen, joka vaikuttaa suoraan kokouksen osallistujiin kokouksen aikana (välillistä valtaa pj:lla on em. syistä kyllä). Ei ole pj:n asia todeta, että jokin esitys on älytön, joskin pj:lla on viime kädessä velvollisuus huolehtia siitä, että kokouksen päätös on laillinen.

TKY:ssa ja 70-lukuun asti KY:ssakin yo-kunnan toiminnan laillisuutta valvoi ylioppilaskunnan puheenjohtaja (eli edustajiston pj). Meillä ei kuitenkaan I kokouksessa vielä tällaista epeliä ole, eikä välttämättä jatkossakaan, jos kylterien muutosesitykset hyväksytään. Konklaavi näki tärkeäksi, että kokouksessa on paikalla lakitekninen asiantuntija, joka pystyy vastaamaan muutosesitysten laillisuutta (ja ristiriitaisuutta) koskeviin kysymyksiin. Mielestäni tämä tarjoaa meille riittävän pohjan lakitekniseen valvontaan, jolloin puheenjohtajan roolissa korostuu riippumattoman välittäjän aspekti.

Edellä mainituista syistä haluaisin nähdä kokouksen puheenjohtajana vanhan SYL- tai HYY-aktiivin, jotta voimme olla varmoja siitä, että kokousta johtaa henkilö, joka ymmärtää riittävällä tasolla asiakysymykset ratkaistakseen menetelmäkysymykset, mutta pystyy kuitenkin olemaan tasavertaisesti ikävä. Tällaisen henkilön valitseminen osoittaa, että me kykenemme näkemään oman terraariomme ulkopuolellekin ja valitsemaan tarkoituksenmukaisimman henkilön eikä vain sellaisen, joka sopii aatteellisiin hiekkalaatikkoleikkeihimme.

Elegia Oodin epäonnistumisesta

TKK:lla oli kaunis visio. Tämän elokuun alussa erillisten opinto-ohjelmien ylläpito lopetetaan kokonaan ja kaikki informaatio siirtyy yhteen paikkaan, Oodiin ja Noppaan. Oodista löytää helposti tiedon siitä, mitä kursseja järjestetään ja Nopasta löytyvät kaikkien kurssien kotisivut. Kaiken lisäksi vanha soheltaminen Oodin ja WebTopin (RIP) välillä loppuisi tyystin, kun arvosanat, ilmoittautumiset ja muu hallinnollinen säätö ovat saman katon alla.

Kuten arvata saattaa, lopputulos on valtionhallinnon IT-projekti eli surkea epäonnistuminen. Kurssitietojen piti tulla Oodiin 1.8. Tänään on 10.8. enkä pysty ilmoittautumaan yhdellekään syksyn kurssille, koska joko

1. ilmoittautuminen on tyritty unohtamalla syöttää järjestelmään ilmoittautumisaika tai
2. kurssin toteutusta tälle syksylle ei ole olemassa.

Kurssit ovat kyllä Oodissa ja olenkin asiasta ilmoittanut kolmen kurssin luennoitsijoille sekä Oodin ylläpidolle. Sain vastauksen ainoastaan Oodin ylläpidolta ja sekin oli "asia on ikävä kyllä näin, tiedot ovat järjestelmässä ennen lukukauden alkua".

Ikävä kyllä kurssin nimen näkevä opiskelija ei voi tietää, ollaanko kyseistä kurssia järjestämässä tänä syksynä tai ensi keväänä (kaikki eivät ehdi hankkia mustaa vuohta uhrattavaksi tietojärjestelmien epäjumalille), joten hän ei pysty suunnittelemaan opintojaan. Monet tiedekunnat ja laitokset ovat julkaisseet verkossa omin voimin luku- ja tenttijärjestykset, mutta kaikkien yläpuolella lukee iso punainen teksti "tämä tieto ei ole voimassa - virallinen tieto löytyy Oodista". Minkäs sitten teet, kun pitäisi valmistua tai edes edistää valmistumista. Ei sillä, että Oodi tekisi tämän tiedon etsimisestä muutenkaan helppoa.

Mielenkiinnolla odotan esimerkiksi Kielikeskuksen kurssien ilmoittautumista. Mikäli tiedot eivät ole tähän mennessä ilmestyneet Oodiin (epäilen vahvasti), ihmiset ilmoittautuvat joka tapauksessa kielten kursseille, minkä seurauksena he jyräävät pääainekurssejaan, minkä takia aiheutuu myöhemmin hämminki, kun ihmiset alkavat yllättäen sukkuloida ryhmästä toiseen tai lopettavat kurssin kesken. Tämäkin olisi niin helppo välttää.

On tietenkin harmillista, että kaadan muutaman käytännön ongelman takia vihaani IT-hallintokeskukselle. Asia kuitenkin on niin, että asiat olisivat paremmin, jos

1. henkilökunta koulutettaisiin ajoissa Oodin käyttöön (eikä järjestelmän virallisen käyttöönoton jälkeen - vapaaehtoiset Oodi-koulutukset jatkuvat kerran viikossa pitkälti syyskuun puolelle): oikeissa organisaatioissa ihmiset koulutetaan uusiin järjestelmiin jo pilottivaiheen aikana (ja tätä ennen on tehty mittavaa käyttäjätutkimusta). Jos viime kevättä voi edes pilotiksi sanoa - järjestelmä oli useissa laitoksissa jo ihan tuotantokäytössä...
2. henkilökunnalle tehtäisiin ajoissa aivan yksiselitteisen selväksi, että Oodi ja Noppa ovat jatkossa se ainoa tapa tiedottaa opiskelijoille verkossa. Nytkin kuulee vielä eri laitosten suunnasta "eihän se meitä koske"-suuntaisia ajatuksia. Selkeä ukaasi joulukuussa olisi varmasti suunnannut resursseja paremmin kuin viime kevään hämmentävä rinnakkaiselo (joka oli pilotoinnin kannalta hyödyllinen, mutta muidenkin kurssien olisi pitänyt tulla syötetyksi järjestelmään).
   
3. asioita ei tehtäisi TKK:n normaalin "kohti vaaraa"-hengen mukaisesti, vaan oikeasti valmisteltaisiin asiat eikä kuormitettaisi jo reippaasti ylikuormitettuja opintosuunnittelijoita sillä, että heidän pitäisi tempaista epämotivoituneilta (ja lomailevilta) kurssiopettajilta kurssikuvaukset samaan aikaan, kun LPM-listat pitäisi syöttää, uudet opiskelijat tuoda järjestelmään ja herra ties mitä muuta. Tämäkin olisi voitu helposti ratkaista käyttämällä viime kevät tämän aineiston keräämiseen Oodiin hiljalleen.
4. laitokset valmistelisivat opetuksensa ajoissa. Eräskin laitos muutti ensi syksynä kaksi kurssia (toinen näistä O-moduulista) täysin kirjatenteiksi - toisin kuin opetussuunnitelmassa sanotaan (tästä ei ole vieläkään tietoa Oodissa, mutta sähköposti kulkee). Tämä on ehkä tärkein syy koko ongelman taustalla: miten laitokset voisivat syöttää tietoa, jos he eivät edes tiedä, kuka kyseistä kurssia luennoi ja millä menetelmällä?
   

Odotan mielenkiinnolla, miten laitokset sopeutuvat tähän uuteen aikaan.

Sähköisestä äänestämisestä

Hesari on viime päivinä kunnostautunut kriitikittömän uutisoinnin saralla. Ensinnäkin on täysin luonnollista, että 199 äänen laskeminen on niin vaikeaa, että se viivästyy vuodella. Toisekseen on ihan selvää, että kun kysytään ihmisten kantaa sähköiseen äänestämiseen, väärinkäsitykset eivät ole mahdollisia. Puhumattakaan siitä, että tulkitaan saadut tulokset väärin.

Käsi pystyyn: kuinka moni luulee sähköisen äänestämisen tarkoittavan tänä syksynä nettiäänestystä? Minä arvelen, ettei lehden kyselyssä ole tarkennettu, että sähköinen äänestys tarkoittaa tänä syksynä kosketusnäytöllistä vaaliuurnaa eikä sitä, että kansalaisvelvollisuutensa voisi hoitaa surffailun lomassa. Oikeusministeriöhän ei suosittele (hallituksen esitys, kohta 3.1) etä-äänestyksen käyttöönottoa - sen tietoturva olisi jopa nyt ehdotettua järjestelmää reikäisämpää. On vaikea nähdä, miten 80% suomalaisista innostuu ajatuksesta, että kopissa ei tarvitsisikaan koskea kynään, vaan voi painaa ruudulla olevaa nappia.

Tämä osoittaa kaksi totuutta:

1. Effillä ja asiasta tietoisilla nörteillä on vielä reippaasti työtä edessä tietoisuuden kohottamisen parissa. Viesti ei ole selkeästi mennyt perille - nyt ihmiset kannattavat käytännössä sitä, että espanjalainen ohjelmoija laskee heidän äänensä.
2. Työtä ei tee ainakaan helpommaksi vihjeetön lehdistö, jolle voi syöttää synkeää sontaa talikkokaupalla. En ole vielä nähnyt lehdistössä kenenkään pohtivan, miten sama yritys voi yhtäaikaisesti epäonnistua 199 äänen yhteenlaskussa ja saada vastuulleen viiden miljoonan äänen laskemisen. (Enkä edes vedä esiin Sampo-korttia.)
   

Vielä loppuun viitteeksi tiivistelmäni siitä, mikä sähköäänestyksessä on vialla.

1. Meillä ei ole mitään mahdollisuutta tietää, miten järjestelmä toimii. Järjestelmän toiminta on julistettu liikesalaisuudeksi. Turkulaiset saivat tehdä pintapuolisen auditoinnin, jonka aikana löytyi jo reippaasti virheitä. Vastaaviin auditointeihin on käytetty maailmalla reippaasti enemmän rahaa, asiantuntemusta ja aikaa; tällä tasolla auditoidut järjestelmät on melkeinpä poikkeuksetta otettu pois käytöstä epäluotettavina.

2. Vaikka tietäisimme, miten järjestelmä toimii, emme voi tietää, miten äänestyshetkellä edessämme olevat yksittäiset laitteet toimivat (eli onko niitä manipuloitu). Tätä varten maailmalla toimivissa järjestelmissä otetaan paperikopiot äänestyksestä ja äänestäjä voi tarkistaa, mitä paperikopioon on kirjattu. Tarpeen vaatiessa paperikopiot voidaan uudelleenlaskea. Mielivaltaisella tavalla mankeloituja bittejä on vaikea laittaa uudelleen ojennukseen. Suomessa paperikopioita ei käytetä.

3. Uuden järjestelmän myötä joudumme luottamaan tuntemattomiin. Nykyisen järjestelmän luotettavuus perustuu siihen, että eri puolueita edustavat vaalilautakunnan jäsenet laskevat yhdessä yhteen paperiäänet ja lähettävät sitten tuloksen sähköisesti keskusvaalilautakuntaan. Mikäli keskusvaalilautakunnan julkaisema tulos eroaa puolueen A eduksi, voi puolueen B asettama ääntenlaskija älähtää. Keskusvaalilautakunnalle äänet välittävään järjestelmään ei tarvitse luottaa. Sen sijaan kukaan ulkopuolinen ei voi tarkkailla äänestyskoneen toimintaa, joten kukaan ei voi älähtää. Joudumme siis luottamaan koneen ohjelmiston kirjoittaneeseen espanjalaiseen ohjelmoijaan (emme voi edes luottaa auditoijiin, koska auditointia ei sallita).

4. Sähköinen vaalikoppiäänestys on tarpeeton. Hallituksen esitys uudeksi vaalilaiksi toteaa, että muutospainetta ei ole. Nykyinen järjestelmä toimii hyvin, emmekä ole vielä keksineet hopealuotia, jolla voitaisiin äänestää kotoa käsin turvallisesti. Nyt kokeiltava äänestyskopin sähköinen äänestys vain heikentää vaalijärjestelmän luotettavuutta.