Elegia Oodin epäonnistumisesta

TKK:lla oli kaunis visio. Tämän elokuun alussa erillisten opinto-ohjelmien ylläpito lopetetaan kokonaan ja kaikki informaatio siirtyy yhteen paikkaan, Oodiin ja Noppaan. Oodista löytää helposti tiedon siitä, mitä kursseja järjestetään ja Nopasta löytyvät kaikkien kurssien kotisivut. Kaiken lisäksi vanha soheltaminen Oodin ja WebTopin (RIP) välillä loppuisi tyystin, kun arvosanat, ilmoittautumiset ja muu hallinnollinen säätö ovat saman katon alla.

Kuten arvata saattaa, lopputulos on valtionhallinnon IT-projekti eli surkea epäonnistuminen. Kurssitietojen piti tulla Oodiin 1.8. Tänään on 10.8. enkä pysty ilmoittautumaan yhdellekään syksyn kurssille, koska joko

1. ilmoittautuminen on tyritty unohtamalla syöttää järjestelmään ilmoittautumisaika tai
2. kurssin toteutusta tälle syksylle ei ole olemassa.

Kurssit ovat kyllä Oodissa ja olenkin asiasta ilmoittanut kolmen kurssin luennoitsijoille sekä Oodin ylläpidolle. Sain vastauksen ainoastaan Oodin ylläpidolta ja sekin oli "asia on ikävä kyllä näin, tiedot ovat järjestelmässä ennen lukukauden alkua".

Ikävä kyllä kurssin nimen näkevä opiskelija ei voi tietää, ollaanko kyseistä kurssia järjestämässä tänä syksynä tai ensi keväänä (kaikki eivät ehdi hankkia mustaa vuohta uhrattavaksi tietojärjestelmien epäjumalille), joten hän ei pysty suunnittelemaan opintojaan. Monet tiedekunnat ja laitokset ovat julkaisseet verkossa omin voimin luku- ja tenttijärjestykset, mutta kaikkien yläpuolella lukee iso punainen teksti "tämä tieto ei ole voimassa - virallinen tieto löytyy Oodista". Minkäs sitten teet, kun pitäisi valmistua tai edes edistää valmistumista. Ei sillä, että Oodi tekisi tämän tiedon etsimisestä muutenkaan helppoa.

Mielenkiinnolla odotan esimerkiksi Kielikeskuksen kurssien ilmoittautumista. Mikäli tiedot eivät ole tähän mennessä ilmestyneet Oodiin (epäilen vahvasti), ihmiset ilmoittautuvat joka tapauksessa kielten kursseille, minkä seurauksena he jyräävät pääainekurssejaan, minkä takia aiheutuu myöhemmin hämminki, kun ihmiset alkavat yllättäen sukkuloida ryhmästä toiseen tai lopettavat kurssin kesken. Tämäkin olisi niin helppo välttää.

On tietenkin harmillista, että kaadan muutaman käytännön ongelman takia vihaani IT-hallintokeskukselle. Asia kuitenkin on niin, että asiat olisivat paremmin, jos

1. henkilökunta koulutettaisiin ajoissa Oodin käyttöön (eikä järjestelmän virallisen käyttöönoton jälkeen - vapaaehtoiset Oodi-koulutukset jatkuvat kerran viikossa pitkälti syyskuun puolelle): oikeissa organisaatioissa ihmiset koulutetaan uusiin järjestelmiin jo pilottivaiheen aikana (ja tätä ennen on tehty mittavaa käyttäjätutkimusta). Jos viime kevättä voi edes pilotiksi sanoa - järjestelmä oli useissa laitoksissa jo ihan tuotantokäytössä...
2. henkilökunnalle tehtäisiin ajoissa aivan yksiselitteisen selväksi, että Oodi ja Noppa ovat jatkossa se ainoa tapa tiedottaa opiskelijoille verkossa. Nytkin kuulee vielä eri laitosten suunnasta "eihän se meitä koske"-suuntaisia ajatuksia. Selkeä ukaasi joulukuussa olisi varmasti suunnannut resursseja paremmin kuin viime kevään hämmentävä rinnakkaiselo (joka oli pilotoinnin kannalta hyödyllinen, mutta muidenkin kurssien olisi pitänyt tulla syötetyksi järjestelmään).
   
3. asioita ei tehtäisi TKK:n normaalin "kohti vaaraa"-hengen mukaisesti, vaan oikeasti valmisteltaisiin asiat eikä kuormitettaisi jo reippaasti ylikuormitettuja opintosuunnittelijoita sillä, että heidän pitäisi tempaista epämotivoituneilta (ja lomailevilta) kurssiopettajilta kurssikuvaukset samaan aikaan, kun LPM-listat pitäisi syöttää, uudet opiskelijat tuoda järjestelmään ja herra ties mitä muuta. Tämäkin olisi voitu helposti ratkaista käyttämällä viime kevät tämän aineiston keräämiseen Oodiin hiljalleen.
4. laitokset valmistelisivat opetuksensa ajoissa. Eräskin laitos muutti ensi syksynä kaksi kurssia (toinen näistä O-moduulista) täysin kirjatenteiksi - toisin kuin opetussuunnitelmassa sanotaan (tästä ei ole vieläkään tietoa Oodissa, mutta sähköposti kulkee). Tämä on ehkä tärkein syy koko ongelman taustalla: miten laitokset voisivat syöttää tietoa, jos he eivät edes tiedä, kuka kyseistä kurssia luennoi ja millä menetelmällä?
   

Odotan mielenkiinnolla, miten laitokset sopeutuvat tähän uuteen aikaan.

Sähköisestä äänestämisestä

Hesari on viime päivinä kunnostautunut kriitikittömän uutisoinnin saralla. Ensinnäkin on täysin luonnollista, että 199 äänen laskeminen on niin vaikeaa, että se viivästyy vuodella. Toisekseen on ihan selvää, että kun kysytään ihmisten kantaa sähköiseen äänestämiseen, väärinkäsitykset eivät ole mahdollisia. Puhumattakaan siitä, että tulkitaan saadut tulokset väärin.

Käsi pystyyn: kuinka moni luulee sähköisen äänestämisen tarkoittavan tänä syksynä nettiäänestystä? Minä arvelen, ettei lehden kyselyssä ole tarkennettu, että sähköinen äänestys tarkoittaa tänä syksynä kosketusnäytöllistä vaaliuurnaa eikä sitä, että kansalaisvelvollisuutensa voisi hoitaa surffailun lomassa. Oikeusministeriöhän ei suosittele (hallituksen esitys, kohta 3.1) etä-äänestyksen käyttöönottoa - sen tietoturva olisi jopa nyt ehdotettua järjestelmää reikäisämpää. On vaikea nähdä, miten 80% suomalaisista innostuu ajatuksesta, että kopissa ei tarvitsisikaan koskea kynään, vaan voi painaa ruudulla olevaa nappia.

Tämä osoittaa kaksi totuutta:

1. Effillä ja asiasta tietoisilla nörteillä on vielä reippaasti työtä edessä tietoisuuden kohottamisen parissa. Viesti ei ole selkeästi mennyt perille - nyt ihmiset kannattavat käytännössä sitä, että espanjalainen ohjelmoija laskee heidän äänensä.
2. Työtä ei tee ainakaan helpommaksi vihjeetön lehdistö, jolle voi syöttää synkeää sontaa talikkokaupalla. En ole vielä nähnyt lehdistössä kenenkään pohtivan, miten sama yritys voi yhtäaikaisesti epäonnistua 199 äänen yhteenlaskussa ja saada vastuulleen viiden miljoonan äänen laskemisen. (Enkä edes vedä esiin Sampo-korttia.)
   

Vielä loppuun viitteeksi tiivistelmäni siitä, mikä sähköäänestyksessä on vialla.

1. Meillä ei ole mitään mahdollisuutta tietää, miten järjestelmä toimii. Järjestelmän toiminta on julistettu liikesalaisuudeksi. Turkulaiset saivat tehdä pintapuolisen auditoinnin, jonka aikana löytyi jo reippaasti virheitä. Vastaaviin auditointeihin on käytetty maailmalla reippaasti enemmän rahaa, asiantuntemusta ja aikaa; tällä tasolla auditoidut järjestelmät on melkeinpä poikkeuksetta otettu pois käytöstä epäluotettavina.

2. Vaikka tietäisimme, miten järjestelmä toimii, emme voi tietää, miten äänestyshetkellä edessämme olevat yksittäiset laitteet toimivat (eli onko niitä manipuloitu). Tätä varten maailmalla toimivissa järjestelmissä otetaan paperikopiot äänestyksestä ja äänestäjä voi tarkistaa, mitä paperikopioon on kirjattu. Tarpeen vaatiessa paperikopiot voidaan uudelleenlaskea. Mielivaltaisella tavalla mankeloituja bittejä on vaikea laittaa uudelleen ojennukseen. Suomessa paperikopioita ei käytetä.

3. Uuden järjestelmän myötä joudumme luottamaan tuntemattomiin. Nykyisen järjestelmän luotettavuus perustuu siihen, että eri puolueita edustavat vaalilautakunnan jäsenet laskevat yhdessä yhteen paperiäänet ja lähettävät sitten tuloksen sähköisesti keskusvaalilautakuntaan. Mikäli keskusvaalilautakunnan julkaisema tulos eroaa puolueen A eduksi, voi puolueen B asettama ääntenlaskija älähtää. Keskusvaalilautakunnalle äänet välittävään järjestelmään ei tarvitse luottaa. Sen sijaan kukaan ulkopuolinen ei voi tarkkailla äänestyskoneen toimintaa, joten kukaan ei voi älähtää. Joudumme siis luottamaan koneen ohjelmiston kirjoittaneeseen espanjalaiseen ohjelmoijaan (emme voi edes luottaa auditoijiin, koska auditointia ei sallita).

4. Sähköinen vaalikoppiäänestys on tarpeeton. Hallituksen esitys uudeksi vaalilaiksi toteaa, että muutospainetta ei ole. Nykyinen järjestelmä toimii hyvin, emmekä ole vielä keksineet hopealuotia, jolla voitaisiin äänestää kotoa käsin turvallisesti. Nyt kokeiltava äänestyskopin sähköinen äänestys vain heikentää vaalijärjestelmän luotettavuutta.

Blogi

Hei.

Tässä viime päivinä on taas ollut liikkeellä siinä määrin älytöntä ja/tai provokaatiota kerjäävää materiaalia, että päätin lopulta avata pitkään suunnittelemani blogin.

Tarkoituksenani on kerätä tänne minua ärsyttäviä asioita, haukkua niitä ja sen jälkeen kerätä kommentteihin haukuista ärtyneiden liekkimeri. Ärsyttävät asiat tulevat todennäköisesti liittymään TKK:uun, Aaltoilevaan Yliopistoon, tietoyhteiskuntaan ja myös vähemmissä määrin Otaniemen järjestökenttään ja partioliikkeeseen.

Avaan tänään pelin muutamalla pari päivää vanhalla täyslaidallisella.