Sähköisestä äänestämisestä

Hesari on viime päivinä kunnostautunut kriitikittömän uutisoinnin saralla. Ensinnäkin on täysin luonnollista, että 199 äänen laskeminen on niin vaikeaa, että se viivästyy vuodella. Toisekseen on ihan selvää, että kun kysytään ihmisten kantaa sähköiseen äänestämiseen, väärinkäsitykset eivät ole mahdollisia. Puhumattakaan siitä, että tulkitaan saadut tulokset väärin.

Käsi pystyyn: kuinka moni luulee sähköisen äänestämisen tarkoittavan tänä syksynä nettiäänestystä? Minä arvelen, ettei lehden kyselyssä ole tarkennettu, että sähköinen äänestys tarkoittaa tänä syksynä kosketusnäytöllistä vaaliuurnaa eikä sitä, että kansalaisvelvollisuutensa voisi hoitaa surffailun lomassa. Oikeusministeriöhän ei suosittele (hallituksen esitys, kohta 3.1) etä-äänestyksen käyttöönottoa - sen tietoturva olisi jopa nyt ehdotettua järjestelmää reikäisämpää. On vaikea nähdä, miten 80% suomalaisista innostuu ajatuksesta, että kopissa ei tarvitsisikaan koskea kynään, vaan voi painaa ruudulla olevaa nappia.

Tämä osoittaa kaksi totuutta:

1. Effillä ja asiasta tietoisilla nörteillä on vielä reippaasti työtä edessä tietoisuuden kohottamisen parissa. Viesti ei ole selkeästi mennyt perille - nyt ihmiset kannattavat käytännössä sitä, että espanjalainen ohjelmoija laskee heidän äänensä.
2. Työtä ei tee ainakaan helpommaksi vihjeetön lehdistö, jolle voi syöttää synkeää sontaa talikkokaupalla. En ole vielä nähnyt lehdistössä kenenkään pohtivan, miten sama yritys voi yhtäaikaisesti epäonnistua 199 äänen yhteenlaskussa ja saada vastuulleen viiden miljoonan äänen laskemisen. (Enkä edes vedä esiin Sampo-korttia.)
   

Vielä loppuun viitteeksi tiivistelmäni siitä, mikä sähköäänestyksessä on vialla.

1. Meillä ei ole mitään mahdollisuutta tietää, miten järjestelmä toimii. Järjestelmän toiminta on julistettu liikesalaisuudeksi. Turkulaiset saivat tehdä pintapuolisen auditoinnin, jonka aikana löytyi jo reippaasti virheitä. Vastaaviin auditointeihin on käytetty maailmalla reippaasti enemmän rahaa, asiantuntemusta ja aikaa; tällä tasolla auditoidut järjestelmät on melkeinpä poikkeuksetta otettu pois käytöstä epäluotettavina.

2. Vaikka tietäisimme, miten järjestelmä toimii, emme voi tietää, miten äänestyshetkellä edessämme olevat yksittäiset laitteet toimivat (eli onko niitä manipuloitu). Tätä varten maailmalla toimivissa järjestelmissä otetaan paperikopiot äänestyksestä ja äänestäjä voi tarkistaa, mitä paperikopioon on kirjattu. Tarpeen vaatiessa paperikopiot voidaan uudelleenlaskea. Mielivaltaisella tavalla mankeloituja bittejä on vaikea laittaa uudelleen ojennukseen. Suomessa paperikopioita ei käytetä.

3. Uuden järjestelmän myötä joudumme luottamaan tuntemattomiin. Nykyisen järjestelmän luotettavuus perustuu siihen, että eri puolueita edustavat vaalilautakunnan jäsenet laskevat yhdessä yhteen paperiäänet ja lähettävät sitten tuloksen sähköisesti keskusvaalilautakuntaan. Mikäli keskusvaalilautakunnan julkaisema tulos eroaa puolueen A eduksi, voi puolueen B asettama ääntenlaskija älähtää. Keskusvaalilautakunnalle äänet välittävään järjestelmään ei tarvitse luottaa. Sen sijaan kukaan ulkopuolinen ei voi tarkkailla äänestyskoneen toimintaa, joten kukaan ei voi älähtää. Joudumme siis luottamaan koneen ohjelmiston kirjoittaneeseen espanjalaiseen ohjelmoijaan (emme voi edes luottaa auditoijiin, koska auditointia ei sallita).

4. Sähköinen vaalikoppiäänestys on tarpeeton. Hallituksen esitys uudeksi vaalilaiksi toteaa, että muutospainetta ei ole. Nykyinen järjestelmä toimii hyvin, emmekä ole vielä keksineet hopealuotia, jolla voitaisiin äänestää kotoa käsin turvallisesti. Nyt kokeiltava äänestyskopin sähköinen äänestys vain heikentää vaalijärjestelmän luotettavuutta.