II konklaavi

Totesin tässä juuri, että blogin voisi ottaa uudelleen käyttöön...

Aalto-yliopiston edustajiston konklaavi kokousti toisen kerran eilen. Henki oli jo paljon parempi kuin edellisellä kerralla - ihmiset oppivat hiljalleen tuntemaan toisiaan ja turha kohteliaisuus ja omien nurkkien vahtiminen vähenee ajan myötä. Kävimme hyviä, rakentavia keskusteluita ja pöydän ympärillä pystyttiin sivistyneesti toteamaan, mistä asioista olemme eri mieltä (eli niitä käsitellään iltakouluissa) ja mistä samaa mieltä (eli ne voidaan heittää koordinaattoreille jatkotoimenpiteitä varten).

Isommiksi kiistakapuloiksi jäivät oikeastaan pyörimään mahdollisuus muokata sääntöjä vielä syksyn ajan kevennetyllä menettelyllä sekä kokouksen puheenjohtajan valinta.

Ensimmäinen asia on luonteeltaan lähinnä tekninen. Ajatuksena on, että kun nyt ensimmäisessä kokouksessa hyväksytään säännöt ja niiden jälkeen aletaan vasta rakennella organisaatiota sekä hallinto-, yhdistys- ja asumisohjesääntöjä, saattaa tulla vielä vastaan muutospaineita. Tämän vuoksi on ilmaan heitetty ajatus, että säännöistä voitaisiin silitellä syksyn aikana syntyvät rypyt lennossa pois kevennetyllä menettelyllä.

Minä käytin konklaavissa puheenvuoron kevennetyn menettelyn puolesta, kun taas erityisesti kylterien suunnasta arveltiin keventämisen heikentävän demokratiaa. Tämä on aivan totta, mutta kannattaa myös pitää mielessä, että syksyn aikana AYY elää vielä alkulimana, jolla ei ole oikeushenkilön statusta taikka jäseniä, jolloin periaatteessa demokraattisuuden velvoitekin on lähinnä moraalinen lillukanvarsi (valmistelemme uutta, emme muuta jäsenien oikeusasemaa). Ehkä tärkeämpi vasta-argumentti on, että kevennetty menettely avaa ikkunan hinaamiselle: jos ensimmäisessä kokouksessa ei saadakaan lemmikkiesityksiä läpi, voidaan niitä hinata jatkossakin joka kerta, kun säännöt avataan. Tämä ei ole millään tasolla tarkoituksenmukaista. Toisaalta myös 2/3-mallissa on sijaa hinaamiselle: tällöin jokin pieni vähemmistö voi pakottaa muita ryhmiä suostumaan omiin vaatimuksiinsa panttaamalla muutamaa avainääntä.

Koko ongelma seuraa nykyisen tilanteen nurinkurisuudesta: olemme syöksymässä päätä pahkaa rakentamaan organisaatiota, jonka toiminnasta meillä ei ole lainkaan strategista kuvaa. Emme oikeasti tiedä mitä, miksi tai miten AYY tekee. Hyväksymme elokuun 4. päivänä säännöt, jotka asettavat organisaation toiminnalle rajat tietämättä lainkaan, mitä me oikeasti haluamme. Tässä ainakin ylioppilaskunta täyttää julkisen organisaation velvollisuudet...

Kuten todettua, asia on tekninen ja on oikeasti tarpeetonta, että käytän näinkin paljon palstatilaa asian puimiseen. Sääntöjen rypyt voidaan hyvin hieroa pois normaalilla "2/3 enemmistö kahdessa eri kokouksessa"-menettelyllä. Toivoisin kuitenkin, että sääntöjä enemmän keskityttäisiin keskustelussa siihen strategiaan ja pitkäaikaiseen palvelutehtävään, jota säännöt heijastavat. Sitä meillä ei vielä ole.

Ensimmäisen kokouksen puheenjohtaja onkin sitten mielenkiintoisempi kysymys. Kokouksessa arveltiin, että puheenjohtajaksi voitaisiin hyvin nostaa riveistämme aatteen paloa kokeva ylioppilas. Todettiin, että tämä kertoisi siitä, että ylioppilaat osaavat hyvin hoitaa hommansa keskenään eikä heidän tarvitse tukeutua ulkopuolisiin asiantuntijoihin.

Olen hyvin eri mieltä. Ison ja monimutkaisen kokouksen (jollainen I kokous tulee olemaan) pyörittäminen ei ole helppoa eikä erityisen kivaa. Joku (etenkin minä) innostuu kuitenkin pitämään pitkiä puheenvuoroja aiheen vierestä ja häntä joudutaan sensuroimaan. Puheenjohtaja joutuu käyttämään valtaansa ja katkaisemaan keskustelun, jolloin tärkeitäkin argumentteja saattaa jäädä kuulematta. Puheenjohtaja päättää, mitkä muutosesitykset asetetaan äänestyksessä vastakkain. Kaikista näistä syistä puheenjohtaja on hyvin merkittävä toimija, jolla on merkittävää valtaa. Tämä valta on kuitenkin luonteeltaan sellaista, että paras henkilö sitä käyttämään on kokenut ja riippumaton, mielellään ylioppilaiden hörhöilyyn tottunut henkilö.

On parempi, että puheenvuorot katkaisee ihminen, jolla ei ole tunne- tai intressisidettä asian kumpaankaan puoleen. On parempi, että muutosesityksien etäisyyden toisistaan ratkaisee ihminen, joka pystyy käsittelemään asioita askeleen taaempaa kuin AYY-prosessissa syvällä mukana ollut (asiantuntemus vaaditaan kyllä). Tärkeimpiä argumentteja omista riveistä tulevan puheenjohtajan puolesta oli asiantuntemus AYY-asioiden suhteen. Luulen, että tässä kohtaa nähdään kulttuuriero: puheenjohtaja ei ole mielestäni ihminen, joka vaikuttaa suoraan kokouksen osallistujiin kokouksen aikana (välillistä valtaa pj:lla on em. syistä kyllä). Ei ole pj:n asia todeta, että jokin esitys on älytön, joskin pj:lla on viime kädessä velvollisuus huolehtia siitä, että kokouksen päätös on laillinen.

TKY:ssa ja 70-lukuun asti KY:ssakin yo-kunnan toiminnan laillisuutta valvoi ylioppilaskunnan puheenjohtaja (eli edustajiston pj). Meillä ei kuitenkaan I kokouksessa vielä tällaista epeliä ole, eikä välttämättä jatkossakaan, jos kylterien muutosesitykset hyväksytään. Konklaavi näki tärkeäksi, että kokouksessa on paikalla lakitekninen asiantuntija, joka pystyy vastaamaan muutosesitysten laillisuutta (ja ristiriitaisuutta) koskeviin kysymyksiin. Mielestäni tämä tarjoaa meille riittävän pohjan lakitekniseen valvontaan, jolloin puheenjohtajan roolissa korostuu riippumattoman välittäjän aspekti.

Edellä mainituista syistä haluaisin nähdä kokouksen puheenjohtajana vanhan SYL- tai HYY-aktiivin, jotta voimme olla varmoja siitä, että kokousta johtaa henkilö, joka ymmärtää riittävällä tasolla asiakysymykset ratkaistakseen menetelmäkysymykset, mutta pystyy kuitenkin olemaan tasavertaisesti ikävä. Tällaisen henkilön valitseminen osoittaa, että me kykenemme näkemään oman terraariomme ulkopuolellekin ja valitsemaan tarkoituksenmukaisimman henkilön eikä vain sellaisen, joka sopii aatteellisiin hiekkalaatikkoleikkeihimme.